publications

2025

1. The Importance of Self-Selection and Childcare Leave Length for Child Penalty

   Eva Österbacka, and Tapio Räsänen

   European Journal of Population, Jan 2025

   Abs DOI

   Childbirth has consequences for mothers’ labour market outcomes which in turn has consequences for gender differences in pay. In the Finnish context, earnings-related parental leave can be extended with home care allowance which enables mothers to choose their childcare leave length with varying benefit levels. We empirically test the importance of choice of childcare leave length for the subsequent child penalty. We apply Finnish register data with information on the length of childcare leave at the individual and workplace levels. By using workplace comparisons, we can account for some of the endogeneity in choices of workplace, parity, and childcare leave length. By instrumenting the leave length with varying home care allowance levels, we categorise always-takers, never-takers, and compliers. We find that the child penalty is heterogeneous and highly related to the choice of leave length. Always-takers use longer leaves than the workplace average and are penalised, while never-takers use shorter leaves than the workplace average and experience only a mild child penalty. Compliers adjust their leave lengths to the allowance level and experience child penalties in between. These results support that self-selection of childcare leave length has implications for post-birth outcomes and in addition, that family policy can affect the child penalty and the gender gap in pay.

2024

1. The Association Between Gendered Workplaces and the Length of Childcare Leave

   Eva Österbacka, and Tapio Räsänen

   Finnish Yearbook of Population Research, May 2024

   Abs DOI

   Previous research indicates that mothers base the length of their childcare leave on individual opportunity costs. While workplace dynamics and peer influences may affect the duration of the leave, empirical evidence remains inconclusive. This study investigates the association between childcare leave length and workplace characteristics, as well as peer influences in the Finnish institutional context. In Finland, mothers can extend their earnings-related childcare leave with a flat-rate home care allowance until their child turns three years old. At the same time, they are entitled to subsidised day care, allowing them to choose the length of their childcare leave. Our results show that, in the gender-segregated Finnish labour market, the length of childcare leave among mothers varies based on employment sector, number of employees, peers’ leave length, and the share of women in the workplace.

2. Subsidizing private childcare in a universal regime

   Tapio Räsänen, and Eva Österbacka

   Review of Economics of the Household, Mar 2024

   Abs DOI

   All families in Finland have the freedom to choose between subsidized home care, universal public childcare, and private childcare. We study the impact of the introduction of private childcare subsidies in Finland. Private childcare subsidies have causal effects on take-up but no impact on home care or employment among women with small children. Instead, private services seem to crowd out public childcare. Private services have a socioeconomic gradient by mother’s education that steepens when the subsidy increases. Families’ preferences between home care, public childcare, and private childcare do not explain the result.

3. Impacts of a paternity leave reform. Exploring seasonality and heterogeneity in fathers’ take-up of parental leave

   Lauro Carnicelli, Anneli Miettinen, Terhi Ravaska, and 2 more authors

   Mar 2024

   Abs

   Why do family policies not appear to result in greater gender equality in the labour market? We consider a Finnish paternity leave reform that made the use of paternity leave more flexible but did not increase the number of earmarked days. Using this reform as a natural experiment, we explore its effects on fathers’ leave take-up and labour market outcomes for parents. We also study couples’ heterogeneity and whether certain types of couples are more responsive to the reform. We find that fathers whose children were born just after the reform are more likely to take longer paternity leave compared to fathers whose children were born just before the reform. Furthermore, this responsiveness is milder in couples with a large potential gender wage gap. However, no effect is observed in the outcomes measuring gender inequality in the labour market. We show that fathers prefer to utilise their parental leaves during holiday periods, such as the summer months and the end of the year. This behaviour might explain the zero effects of paternity leave reforms on the labour market.

4. Lapsiperheiden pienituloisuus, sosiaaliturva ja asumisjärjestelyt. LAPSOSET-hankkeen loppuraportti.

   Signe Jauhiainen, Anneli Miettinen, Lauri Mäkinen, and 2 more authors

   Mar 2024
5. Universalismin ja markkinamallin välissä

   Ville Ruutiainen, and Tapio Räsänen

   Yhteiskuntapolitiikka, Mar 2024

   Abs

   Suomessa varhaiskasvatuspalvelut on tuotettu perinteisesti pääasiassa julkisesti. Yksityinen palveluntuotanto on kuitenkin lisääntynyt 2000-luvulla, koska kunnat ovat myöntäneet perheille taloudellisia tukia. Erityisesti palvelusetelien käyttö on yleistynyt. Artikkelissa tarkastellaan palvelustelin käyttöönoton vaikutusta varhaiskasvatuspalveluiden käyttöön ja niiden järjestämisen tapaan.

2023

1. Lasten yksityisen hoidon tuen kaksi vuosikymmentä

   Tapio Räsänen, Anneli Miettinen, Jaakko Mustonen, and 2 more authors

   Jan 2023

   Abs HTML Blog

   Tässä tutkimuksessa tarkastellaan yksityisen hoidon tuen kehitystä tukimuodon käyttöön-otosta vuonna 1997 vuoteen 2017. Tutkimusaineiston muodostavat 1–5-vuotiaiden lasten perheet, joiden kaikki lapset ovat siirtyneet kodin ulkopuoliseen hoitoon, joko kunnalliseen tai yksityiseen varhaiskasvatukseen. Tutkimuksessa selvitetään millaiset perheet käyttävät yksityisen hoidon tukea sekä yksityisen hoidon tuella hankittujen yksityisten varhaiskasvatuspalveluiden hintaa perheille. Lisäksi tutkimuksessa arvioidaan yksityisen hoidon tuelle hallituksen esityksessä HE 208/1996 asetettujen tavoitteiden toteutumista. Yksityisen hoidon tuki otettiin käyttöön vuonna 1997. Yksityisen hoidon tuella perheet voivat ostaa varhaiskasvatuspalveluita yksityisiltä palveluntuottajilta. Kunta voi halutessaan maksaa perheille kuntalisää yksityisen hoidon tuen lakisääteisten osien, hoitorahan ja hoitolisän, li-säksi. 2000-luvun aikana kuntalisää tarjoavien kuntien lukumäärä kasvoi, mikä osittain no-peutti yksityisten varhaiskasvatuspalveluiden yleistymistä. Vuodesta 2009 lähtien kunnat ovat voineet tarjota perheille palveluseteliä yksityisten varhaiskasvatuspalveluiden ostamiseen. Pienituloisille perheille suunnatun yksityisen hoidon tuen hoitolisän merkitys on vähentynyt, kun taas kuntalisän merkitys on kasvanut. Vuosina 1997–1998 noin 30 prosenttia tukea saavista perheistä sai hoitolisää, vuonna 2000 hoitolisää sai 24 prosenttia perheistä ja vuodesta 2010 eteenpäin enää alle 10 prosenttia perheistä. Toisaalta 2000-luvun alussa kuntalisää sai noin 60 prosenttia yksityisen hoidon tukea saavista perheistä. Vuonna 2017 kuntalisää sai 88 prosenttia perheistä. Tulosten perusteella yksityisen hoidon tuki on ollut koko 2000-luvun suurituloisille perheille keskittynyt tukimuoto, mutta toisaalta sosioekonomiset erot yksityisen hoidon tuen käytössä eivät ole kasvaneet. Koko 2000-luvun ajan noin 40 prosenttia yksityisen hoidon tukea käyttäneistä perheistä kuului ylimpään tuloviidennekseen ja 10 prosenttia alimpaan tuloviidennekseen. Yksityisen hoidon tuella ostettiin keskimäärin kalliimpia varhaiskasvatuspalveluita 2010-lu-vulla kuin 2000-luvun alussa. Vuonna 2007 yhden lapsen hoidon keskihinta oli 642 euroa kuu-kaudessa vuoden 2017 hinnoissa, mutta vuonna 2017 keskihinta oli 860 euroa kuukaudessa lapselta. Suurituloiset perheet ostivat keskimäärin kalliimpia palveluita kuin pienituloiset perheet.

2022

1. Back to work or stay at home? Family policies and maternal employment in Finland

   Eva Österbacka, and Tapio Räsänen

   Journal of Population Economics, Jul 2022

   Abs DOI HTML

   The employment effects of family policies depend on the mother’s labor market attachment and on the age of the child. We study the effects of child home care (cash-for-care) and private day care allowances on mothers’ return to employment after childbirth. Our identification strategy exploits changes in municipal-level subsidies. We find that higher private day care allowances have no effect while higher home care allowances increase the length of home care. A 100-euro higher level of home care allowance prolongs home care by 2–3 months, on average. The home care allowance combined with low labor market attachment and low earnings potential pre-birth delay the return to employment. However, the effect of the allowance diminishes over time. Higher subsidies have no impact by the time a child turns two. Reductions in subsidies stimulate a faster return to employment.

2. The gendered impacts of the Covid-19 crisis in Finland and the effectiveness of the policy responses

   Merita Mesiäislehto, Anna Elomäki, Johanna Närvi, and 3 more authors

   Jul 2022

   Abs HTML

   This paper presents the first findings of the project The impact of the Covid-19 crisis in Finland (VN TEAS) and provides first evidence on the gendered impacts of the pandemic and effectiveness of the policy responses in Finland.

2021

1. Sosiaaliturvan stressitesti

   Tapio Räsänen, Signe Jauhiainen, and Marjo Pyy-Martikainen

   May 2021

   Abs HTML

   Valtaosa palkansaajakotitalouksista on riittävästi vakuutettuja ja asumismenot sekä asuntolainanlyhennykset on mitoitettu oikein. Toisaalta osa suomalaisista kotitalouksista on alttiita toimeentulo-ongelmille työttömyyden seurauksena. Tutkimuksessa tehdään kaikille palkansaajakotitalouksille sosiaaliturvan stressitesti mikrosimulointimenetelmällä. Sosiaaliturvan stressitestiä hyödynnetään koronakriisin tulonjakovaikutusten sekä automaattisten vakauttajien, kuten työttömyysturvan, vaikutusten arvioinnissa. Tutkimuksen toisessa osassa simuloidaan palkansaajakotitalouksille työttömyys, joka vastaa vuoden 2020 koronakriisin alkua, työttömyydestä seuraava tulonmenetys sekä korvaavat etuudet mikrosimulointimenetelmällä. Molemmat simuloinnit antavat kuvan suomalaisten palkansaajakotitalouksien toimeentulosta: työttömäksi jäädessään 12 prosenttia ei selviytyisi välttämättömästä kulutuksesta. Jos asuntolainan hoitokulut huomioidaan, kasvaa osuus 16 prosenttiin. Valtaosa, 84 prosenttia, palkansaajatalouksista on riittävästi vakuutettu ja asumismenot tai asuntolainat oikein mitoitettu. Työttömyys aiheuttaa erityisesti alimpiin tulokymmenyksiin kuuluvissa, yksin asuvissa ja yksinhuoltajatalouksissa enemmän toimeentulo- ja asuntolainan maksuongelmia verrattuna muihin palkansaajakotitalouksiin. Simuloitu koronakriisin aiheuttama työttömyyssokki kuvaa kuinka paljon kotitalouksien käytettävissä olevat tulot pienenevät. Yksin asuvien ja yksinhuoltajien tulot pienenevät enemmän kuin kotitalouksilla, joissa on kaksi aikuista. Kaksi tai useampi työssä käyvä jäsen tai palkkatulon lisäksi muut tulonlähteet lieventävät palkansaajatalouksien tulotason muutosta. Suomalainen sosiaaliturva toimii tulosokkien tasaajana, mutta myös asuntomarkkinoiden ja kuluttajahintasokkien vaikutusten tasaajana. Toisaalta kotitalouden elinvaihe sekä usean riskin kasautuminen, kuten usean ansaitsijan työttömyys sekä korko- tai hintatason kasvu, voi lisätä toimeentulo-ongelmia lyhyidenkin työttömyysjaksojen aikana.

2020

1. Äidin työmarkkina-asema ja lasten kotihoidon pituus

   Tapio Räsänen, Anneli Miettinen, and Miia Saarikallio-Torp

   Talous & Yhteiskunta, May 2020

   HTML

2019

1. Lastenhoidon tukien vaikutus äitien osallistumiseen työmarkkinoille

   Tapio Räsänen, Eva Österbacka, Maria Valaste, and 1 more author

   May 2019

   Abs HTML Blog

   Pienten lasten vanhempien osallistumista työmarkkinoille ohjaavat osittain perhevapaajärjestelmä ja osittain perheiden omat valinnat. Perhepolitiikka ja varhaiskasvatuspalvelut mahdollistavat sekä lapsen hoitamisen kotona että äitien osallistumisen työmarkkinoille. Pitkittyessään kotihoitojaksot saattavat kuitenkin etäännyttää työmarkkinoilta. Perhe-etuudet korvaavat lapsiperheen kustannuksia ja menetettyä ansiota suoraan. Kotihoidon tuen korkean korvaustason on havaittu olevan yhteydessä äitien heikompaan kiinnittymiseen työmarkkinoille. Tutkimuksessa havaitaan, että suurempi kotihoidon tuki hidastaa työhön siirtymistä. Hyvässä työmarkkina-asemassa olevien äitien mahdollisuudet työllistyä ovat erilaiset kuin heikossa työmarkkina-asemassa olevilla. Korkeakoulutetut ja nuoret ensisynnyttäjät palaavat työhön muita ryhmiä aiemmin. Jos äidin puoliso on työtön, heikossa työmarkkina-asemassa olevat äidit työllistyvät myöhemmin kuin hyvässä asemassa olevat. Työhön siirtymistä lapsen syntymän jälkeen mallinnetaan Coxin suhteellisen riskin mallilla ja ajasta riippuvilla muuttujilla. Analyyseissä huomioidaan ehdolliseen työllistymistodennäköisyyteen vaikuttavat taustamuuttujat, kuten äidin ikä, koulutustaso ja työkokemus. Taustatekijöiden ja lastenhoidon tukien lisäksi selvitettiin maksettujen kuntalisien yhteys työmarkkinoille osallistumiseen. Tutkimusaineisto on 60 prosentin otos kaikista vuosina 2001–2009 lapsen synnyttäneistä. Äidit jaetaan neljään ryhmään synnytystä edeltävän työmarkkina-aseman mukaan: 1) työsuhteessa lapsen syntyessä, 2) työlliset, 3) työttömät ja 4) työvoiman ulkopuolella olevat. Tutkimuksessa selvitetään, vaikuttaako perhepolitiikka eri ryhmiin eri tavoin. Perhepolitiikalla voidaan yrittää vaikuttaa perheiden käyttäytymiseen. Perhevapaat jakautuvat epätasaisesti vanhempien kesken, ja tukien tasolla on vaikutus äitien päätökseen siirtyä työhön. Jos sukupuolten tasa-arvo on tärkeää, perhevapaat tulisi jakaa tasaisemmin äideille ja isille.

2. Asumista tukemassa. Yleinen asumistuki tuensaajien ja vuokranantajien näkökulmista ja eurooppalaisessa vertailussa

   Signe Jauhiainen, Ella Sihvonen, Tapio Räsänen, and 2 more authors

   May 2019

   Abs HTML

   Tutkimuksen tavoitteena on tarjota uutta tietoa yleisestä asumistuesta sekä nostaa esiin asumistuen kehittämiskohteita. Tutkimuksessa tarkastellaan asumistukea saavia ruokakuntia, tukijaksojen kestoa ja ruokakuntien toimeentuloa sekä vuokranantajien näkemyksiä asumistuesta. Lisäksi vertaillaan Suomen ja eräiden Euroopan maiden asumistukijärjestelmiä. Aineistoina on käytetty Kelan rekistereitä yleisestä asumistuesta, haastatteluaineistoa ja kirjallisuutta. Yleisen asumistuen tarkoitus on alentaa ruokakunnan asumismenoja ja mahdollistaa pienituloisten asuminen. Vuodesta 2010 vuoteen 2017 asumistukien yhteenlasketut menot kasvoivat nimellisesti 1 214 miljoonasta 2 003 miljoonaan euroon. Eniten kasvoivat yleisen asumistuen menot. Yleistä asumistukea maksetaan erityyppisille ruokakunnille ja se onkin varsin kattava, mutta myös yksinkertainen verrattuna tutkimuksessa tarkasteltujen muiden maiden asumistukiin. Asumistukea saavista kotitalouksista suurin osa on yhden hengen ruokakuntia mutta henkilötasolla lapsiperheet muodostavat suurimman osan yleisen asumistuen saajista. Suurin osa asumistuen saajista on alle 35-vuotiaita. Opiskelijoiden siirtyminen syksyllä 2017 yleisen asumistuen piiriin kasvatti entisestään nuorten tuensaajien määrää. Puolella asumistuen saajista tukijakson pituus on enintään 25 kuukautta, mutta tuen kestossa on eroa ikäryhmien välillä. Puolella alle 35-vuotiaista tukijaksojen kesto on enintään 20 kuukautta. Asumistuki on toimeentulon kannalta tärkeä perusturvaetuuksien täydentäjä. Yleisen asumistuen saajat ovat pienituloisia. Vaikka asumistuki huomioitaisiin tulona, jopa 65 prosentilla asumistuen saajista käytettävissä olevat rahatulot jäävät pienituloisuusrajan alle eli ovat alle 60 prosenttia koko väestön mediaanitulosta. Kolme neljästä asumistukea saavasta kotitaloudesta saa pääasialliset tulonsa työttömyysturvasta tai toimeentulotukena eikä valtaosa asumistuen saajista saa mitään ansiotuloja.